|
Sattuipa eräänä päivänä viime kesänä, jotta tummien pilvien alle läksimme mansikoita poimimaan. Parin päivän päästä pilvet putosivat niskaamme ryminän säestyksellä. Tilan isäntä ajeli pellolle harmaalla autollaan ja keltainen sadetakki niskassa taapersi pellolle. "Pieni sade virkistää kummasti vai miten on?" hän kysyi. Totesin näin olevan, mutta irvistin itsekseni käteen liimautuville heinille. Keräsimme rivit loppuun ja lähdimme kotiin. Tielle päästyämme aloin kehua uutta kuoriasuani, sillä en ollut kastunut yhtään. Heti kun olin saanut kehumiseni lähes loppuun, saappaani hurahtivat täyteen vettä, koska olin unohtanut vedenpitävät lahkeeni saappaiden sisään. Se siitä ilosta - - - vaikka kavereilla oli hauskaa. ;D
Marjatta Myllyoja
|
|